Heikki Toppila 
1885-1963

Heikki Toppila syntyi Paavolan pitäjässä. Pian syntymän jälkeen perhe muutti Pohjois-Pohjanmaalle Liminkaan, mistä isän suku oli kotoisin. Kirjailijan äiti, emäntä Reeta 1741Toppila oli kotoisin Värminkoskelta.  Isä kielsi aluksi kirjailijan oppikouluun menon, koska vanhimmasta pojastaan hän ilmeisesti toivoi työnsä jatkajaa. Lopulta kirjailija kuitenkin aloitti opinnot Kajaanin seminaarissa ja valmistui opettajaksi vuonna 1907 (joidenkin lähteiden mukaan vuonna 1908). Opiskeluvuosinaan kirjailija harrasti urheilua, torvensoittoa, näyttelemistä ja perusti puhujaseuran. Myöhemmin Toppila olikin suosittu lausuja erilaisissa juhlissa. Isän kuoltua Sirolan tilaa jäi hoitamaan veli Hannes.

Ensimmäisen työpaikkansa opettajana Toppila sai Vihannin Korvenkylästä, hän toimi myös sijaisena Viipurin Tiiliruukin koululla v. 1908-1909. Toppilan serkusta, kuuluisasta laulajasta Abraham Ojanperästä, tuli Toppilalle kannustava tukija kirjallisissa pyrkimyksissä.  Ojanperän kotona Toppila tapasi mm. Eino Leinon, jonka kerrotaan todenneen Toppilan kirjallisista taipumuksista: ”Runoilijaa teistä ei tule, mutta kyllä proosakirjailija”. Vakinaisen viran Toppila sai Oulun Laanilan kansakoulussa 1909, Oulujoella hän toimi lopulta mm. johtajaopettajana neljätoista vuotta. Perheetön kirjailija oli mukana mm. nuorisoseuratyössä ja toimi näytelmien ohjaajana ja esittäjänä. Hän oli myös innokas pyöräilijä. Opettajavuosinaan Toppila suoritti myös yliopisto-opintoja. Hän luki mm. kansanrunoustiedettä, kieliä, kansatiedettä, historiaa, kasvatusoppia ja arkeologiaa. Vuosien 1917-1918 vaihteessa kirjailija kokeili maalaisliiton piirisihteerin ja lehden toimittajan töitä.

Toppila jätti opettajan virkansa vuonna 1924, koska hän totesi kirjoittajan ammatin ”vaativan koko miehen”. Erotessaan virasta hän oli jo julkaissut kaksi novellikokoelmaa. Vapaana kirjailijana hän muutti aluksi Vihantiin, sitten Liminkaan. Toppila asui kahteen otteeseen Vihdissä. Vuoden 1926 lopulla Toppila asui jonkin aikaa Nummelassa. Toppila ja runoilija Einari Vuorela asuivat kirjailija-opettaja Urho Karhumäen luona. Loppiaisena vuonna 1927 Toppila muutti tilapäisesti ns. Ridalin taloon, samoihin aikoihin kirjailija tutustui tulevaan vaimoonsa Anna Salmiseen. Salminen toimi Nummelan kansakoulussa rouva Karhumäen sijaisena. Lyhyen kihlauksen jälkeen he avioituivat juhannuksena 1927. Anna Toppilan opettajanviran takia Toppilat asuivat jonkin aikaa sekä Espoossa että Raumalla, mutta muuttivat välillä takaisin Nummelaan 1930-luvulla. Vuonna 1932 Toppilat muuttivat Hinthaaraan, Porvoon maalaiskuntaan. Myöhemmin Toppilat asuivat Kuusankoskella.

Veikko Helle muisteli vuonna 1997 Toppilaa: ”Hänellä oli tapana aamuisin tehdä pieni lenkki…Aseman lenkki… ja kun oli pakkasaamu, hän oli vetänyt turkin päälle ja kaulukset pystyyn ja höyry vain kävi sieltä kun hän puuskutti siitä mennä ohi. Hän tietysti latautui tällä tavoin päivän mittaiseen kirjoittamiseen.”  Vihdissä ollessaan Toppila ystävystyi myös Vilho Kuorikosken kanssa. Toppilan tiedetään kuunnelleen Kuorikosken merimiestarinoita. Veikko Hellen mukaan Kuorikoski luetutti romaanikokeilunsa Toppilalla.  Romaanin käsikirjoitus saattoi jäädä myös Toppilalle, tätä väitettä ei kuitenkaan ole pystytty pätevästi todistamaan.

Toppila oli mukana perustamassa toukokuussa 1925  ns. Toukokuun ryhmää. Ryhmässä olivat mukana mm. L. Onerva, Einari Vuorela, Uuno Kailas ja Toppilalle tärkeä Arvi Kivimaa. Toppilaa nähtiin myös Tulenkantajien tapaamisissa, vaikka hän ei ollutkaan varsinaisesti Tulenkantaja.

Kirjailija sai SKS:n palkinnon vuonna 1933 ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1951.