Pentti Kähkönen syntyi Karjalassa vuonna 1932, Kaukolan Sylijärven kylässä. Isä Viljo Kähkönen oli kyläseppä ja pienviljelijä, joka toimi sodan aikana sotilasmestarina. Äiti Laina, o.s. Meronen, oli maanviljelijän tytär. Lapsia perheessä oli kaksi, kirjailijan lisäksi vanhempi veli Taavi Tapio. Sodan aikana perhe oli kaksi kertaa evakossa, 1940-1941 ja 1944-1946. Sodan jälkeen perhe muutti Ruovedelle. Maatilan työt tulivat kirjailijalle tutuksi jo lapsuudessa, myöhemmin Kähkösen harrastuksena on ollut vanha maaseutukulttuuri. Lapsuuden kokemuksiaan ja sukulaisiaan Pentti Kähkönen kuvaa teoksessaan Kotikyläni Sylijärvi (1996), muista asuinpaikoistaan (Vihti vuodesta 1998) hän ei ole kirjoittanut.

Kähkönen kävi kansakoulun vuosina 1939-1947 Kaukolassa, Lemillä ja Huittisissa. Hän luki oppikoulukurssin omin päin 1956- 1960 ja suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1960. Sairaus keskeytti opiskelun Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa vuonna 1961. Hän suoritti kauppaopistokurssin Tampereella 1961-1962 ja kävi myöhemmin useita ammattikursseja. Koulunkäynnistä Kähkönen toteaa: ”Sain kouluaikoinani sellaiset käsitykset, a) että  koulunkäynti on tolkutonta ajanhaaskausta”, b) että koululaitos on turmiollinen aparaatti ja c) että lasten koulunkäyntipakko on törkeä moraaliharha.”

Vanhempi veli Taavi peri Ruovedelle perustetun maatilan. Pentti Kähkösen oli luotava ura muualla: hän on työskennellyt maatilan renkinä, metsätyömiehenä, rakennustyömiehenä, puhelinlinjamiehenä, konttoristina ja merimiehenä. Armeijassa hän toimi komppanian kirjurina ja Ruotsissa vuonna 1954 taimitarhatyöläisenä. Helsingin Puhelinyhdistyksen pääkonttorissa Kähkönen työskenteli 30 vuotta, hän jäi eläkkeelle vuonna 1992. Kirjailija toteaa: ”Leipätyö on ollut pakollista, kirjoittaminen vain harrastustoimintaa”. 

Ensimmäisiä mielikirjoja olivat Jules Vernen kiehtovat matka- ja seikkailukertomukset sekä Zane Greyn romanttiset lännentarinat. Hän suomensi useita Jules Vernen teoksia WSOY:lle 1970-1980-luvulla. Käännöstyötä tuettiin eri tahoilta, mm. Suomen Kulttuurirahaston stipendillä kaksi kertaa.

Pentti Kähkönen on julkaissut useita tietopohjaisia teoksia, kirjoittanut lehdissä ja toiminut suomentajana. ” Olen tietokirjailija…en kaunokirjailija enkä kaunokirjallisuuden harrastajakaan.”  Kähkönen on kirjoittanut myös muilla nimillä. Lehtikirjoituksissa vuosina 1953-1954 hän käytti nimeä Akseli Temmes. Teoksissa Totuus ja Luonto ja kulttuuri hän on käyttänyt nimeä Heikki Havina. 

Kähkösen harrastuksia ovat olleet opiskelu, tutkimukset, ”maailmanrationalisointi” eli kulttuurikritiikki, matkailu (25 ulkomaanmatkaa), mandoliininsoitto. Kirjallisille töille harrastukset ovat olleet tärkeitä: ”Kaikki minun kirjalliset tuotteeni ovat minun harrastusteni lopputuloksia.” Kähkösen opiskelun ja tutkimuksen mielenkiinnon kohteita on useita.  Hän on opiskellut maantietoa, historiaa (erityisesti löytöretket ja 1800-luku), vanhaa suomalaista maaseutukulttuuria, suomen kieltä (kielioppi ja oikeinkirjoitus), vieraita kieliä (ranska, ruotsi, englanti, latina, esperanto, saksa, espanja), luonnontieteitä ja merenkulkua, filosofiaa, logiikkaa ja tieto-oppia. Hän on tutkinut Jules Vernen henkilöhistoriaa, Saarijärven murretta sekä Yhdysvaltojen Lännen historiaa (erityisesti Oregon Trail).

Vuonna 1989 Kähköselle myönnettiin Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi.

Vihdin Nummelassa Kähkönen on asunut vuodesta 1998 lähtien. Vihdin kunnankirjaston kirjallisuusmatinean vieraana hän on esitellyt teostaan Nälkämaan lapset I-II.