Seppo Niklander työskenteli aluksi kunnanlääkärinä. Myöhemmin hän toimi röntgentutkimusten ja syöpätautien sädehoidon alalla. Vuodesta 1990 hän on ollut eläkkeellä. Kirjoittamisen kannalta lääkärintyö on tuonut elämänkokemusta ja syventänyt ihmiskäsitystä. Myös asuinpaikkakunta näkyy tuotannossa: ”Kertomukseni sijoittuvat aina tiettyyn paikkakuntaan, myös entisiin asuinpaikkoihin.”  Niklander on asunut Helsingin ja Vihdin lisäksi Uuraisilla, Tampereella ja Kotkassa.

 

Lapsuuden kesät Niklander vietti 1930-luvulla isänsä tuohon aikaan omistamassa Salmen kartanossa Vihdissä. 

Isä tutustutti hänet kirjallisuuteen: ” Ennen kymmenettä ikävuottani isäni johdatti minut kaunokirjallisuuden piiriin lukemalla ääneen mm. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä tekstiä kauniisti myötäilevällä painotuksella.”  Kaikki Niklanderin sukupolven nuoret lukivat paljon: ”Tuolloin ei ollut TV:tä, nettiä eikä Hartwall-areenaa”.

 

Ensimmäisiä mielikirjailijoita olivat Jules Verne ja Jack London. Londonin teoksissa kiehtoivat karu realismi ja Vernen teoksissa fantasiat. Myöhemmin Niklander on ihaillut mm. Anton Tsehovin, William Faulknerin ja Franz Kafkan tyyliä. Vaikutteista hän toteaa: ”On luettava paljon ja otettava opiksi siitä mikä on hyvää”.

 

Seppo Niklander harrastaa valokuvausta. Hänen teoksensa Höyryllä ja tunteella valokuvista neljännes onkin omia otoksia.

Kirjoittamisen Niklander aloitti 1960-luvulla. Ensisijaisena syynä oli rakkaus suomen kieleen. Työvuosina hän kirjoitti runoja pöytälaatikkoon ja ylläpiti näin kirjallista valmiutta. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen hän alkoi kehitellä kaunokirjallista proosailmaisua. 

 

Niklander osallistui Hiiden Opiston kahden lukukauden pituiselle kirjoittajakurssille vuosina 2001-2002. Lisäksi hän on saanut opetusta alan ammattilaisilta, tuntemiltaan kirjailijoilta.

 

Aluksi Niklanderin töitä julkaistiin lehdissä: Oulussa ilmestyvässä Kaltio-lehdessä julkaistiin kolme novellia vuosina 1996-1997, lisäksi Lääkäri ja Vapaa-ajassa (LVa) ilmestyi kertomuksia ja asia-artikkeleita. 

Ensimmäinen kirja Höyryllä ja tunteella julkaistiin vuonna 2001:  ”Recallmed Oy:n kustannusjohtaja tarjosi minulle LVa-lehden avustajana esittämäni näytön perusteella kustannussopimusta, sillä edellytyksellä että kirjoitan nostalgisen rautatieaiheisen kirjan. Perusteelliset esityöt rautatiehistorian ja suomalaisen rautatieharrastuksen alalta olivat pohjana kirjalleni Höyryllä ja tunteella vuodelta 2001”.

 

Niklanderin toinen teos Taskumämmiä: kertomuksia ilmestyi vuonna 2006 Aratorin kustantamana. ”Taskumämmiä kokoelman kertomukset on sidottu tarkoin aikaan ja paikkaan. Miljöö tuodaan lukijan kohdattavaksi miltei dokumentaarisesti. Kertomusten juonen on mielikuvitukseni miltei poikkeuksetta tuottanut. Monille kertomusten henkilöille löytyy mukautettu ja vieraannutettu esikuva, mutta myös fiktiiviset hahmot täydentävät kokonaisuutta.”

 

Teoksesta Höyryllä ja tunteella:

” Höyryllä ja tunteella – kaltainen tietokirja vaatii perehtymistä Suomen rautatiehistoriaan. Se sisältää runsaasti kansatieteellistä aineistoa, jonka olen koonnut kirjallisista lähteistä ja haastattelemalla rautatieläisiä, heidän omaisiaan ja asiantuntevia rautatieharrastajia – harrastajiin lukeudun itsekin. Riittävät tiedot veturi- ja vaunutekniikasta sekä kuljetuskaluston eri tyypeistä on niinikään hankittava.”

 

Tietokirja:

Taskumämmiä, 2006:

"Harhailu mielen ja ulkoisen todellisuuden sokkeloissa, etsiminen, eksyminen ja kokeilu oli päättynyt. Fabiania ja tämän neuvoja kaikkine vaihtoehtoineen Arto muisteli kiitollisuudella, mutta se merkitsi hänelle mennyttä aikaa – tästä lähin hän oli selviävä ongelmistaan omin avuin. Maailmasta saattoi nyt kokea syyn ja seurauksen totuuden, eikä Onerva enää näyttäytynyt hänelle saavuttamattomana. Kamppailemalla hän oli voittanut itselleen tietyn vapauden mihin kukaan muu tuskin olisi pystynyt, olkoonkin se kaikkein epätoivoisin vapaus, vapaus tehdä mahdollinen mahdottomaksi – eikä kukaan saisi häntä siitä estää."

Lähteet:

Kuvat: