Seppo Niklander työskenteli aluksi kunnanlääkärinä. Myöhemmin hän toimi röntgentutkimusten ja syöpätautien sädehoidon alalla. Vuodesta 1990 hän on ollut eläkkeellä. Kirjoittamisen kannalta lääkärintyö on tuonut elämänkokemusta ja syventänyt ihmiskäsitystä. Myös asuinpaikkakunta näkyy tuotannossa: ”Kertomukseni sijoittuvat aina tiettyyn paikkakuntaan, myös entisiin asuinpaikkoihin.”  Niklander on asunut Helsingin ja Vihdin lisäksi Uuraisilla, Tampereella ja Kotkassa.

 

Lapsuuden kesät Niklander vietti 1930-luvulla isänsä tuohon aikaan omistamassa Salmen kartanossa Vihdissä. 

Isä tutustutti hänet kirjallisuuteen: ” Ennen kymmenettä ikävuottani isäni johdatti minut kaunokirjallisuuden piiriin lukemalla ääneen mm. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä tekstiä kauniisti myötäilevällä painotuksella.”  Kaikki Niklanderin sukupolven nuoret lukivat paljon: ”Tuolloin ei ollut TV:tä, nettiä eikä Hartwall-areenaa”.

 

Ensimmäisiä mielikirjailijoita olivat Jules Verne ja Jack London. Londonin teoksissa kiehtoivat karu realismi ja Vernen teoksissa fantasiat. Myöhemmin Niklander on ihaillut mm. Anton Tsehovin, William Faulknerin ja Franz Kafkan tyyliä. Vaikutteista hän toteaa: ”On luettava paljon ja otettava opiksi siitä mikä on hyvää”.

 

Seppo Niklander harrastaa valokuvausta. Hänen teoksensa Höyryllä ja tunteella valokuvista neljännes onkin omia otoksia.