Ulla-Maija Aaltonen

Lohja, Vihti

Uman laajan tuotannon tärkeimpiä päähenkilöitä ovat eläimet. Toinen suuri aihe ovat nuoret.

Kun Uma kiersi Suomen kouluja puhumassa eläimistä, hänellä oli hellyttelyeläimenä mukanaan Kani Andersson, josta tuli kolmen kirjan pääeläin. Kani ei osaa itkeä (1978) käsittelee eläinkokeita ja vastustaa niitä tarpeettomana julmuutena.

Minkki Makkonen oli Uman hevonen ja Mistyn varsa. Misty piti Hevoshullu-lehdessä hevospalstaa ja vastaili lukijoiden kysymyksiin. Näistä valmistui kirja Misty vastaa (1986). Minkki puolestaan sai omat kirjansa Minkin varsakirja (1976), Minkin koulukirja (1979) ja Minkin estekirja (1979). Kirjoissa kerrotaan Minkin varsavuosista, koulutuksesta ja estehevoseksi kehittymisestä. Kirjoittaja kertoo omista hevosistaan ja on siten myös itse läsnä kirjoissa. Niin ratsastusharrastuksen aloittavat tytöt saavat kirjoista myös aikuisen ohjeet ja tietoa omassa aloittelussaan. Kirjoissa on paljon selkeätä, eksaktia tietoa hevosista, niiden hoidosta ja koulutuksesta sekä ratsastuksesta.

Ainutlaatuinen tietokirja on myös 1979 ilmestynyt Kuttu ja kutunpito, jonka moni maallemuuttaja etsii kirjastosta oppaakseen kun miettii eläintenpitoa. Valitettavasti tästä kuten useimmista muistakin Uman kirjoista on tällä hetkellä painos loppu.

Monet Uman pitämät nuorten palstat laajentuivat myös kirjoiksi. Hän antoi aikuisen roolissa nuorten omalla kielellä ohjeita ja neuvoja hyvistä tavoista, kaveruudesta, seksuaalisuuden heräämisestä, henkilökohtaisesta hygieniasta - siitä mikä kehittyvää nuorta kiinnostaa ja mistä ainakin 1970-luvulla vielä löytyi hyvin vähän, jos ollenkaan,  tietoa. Uudissanat ´murkku´, ´terkku´ ja ´moikka´ tarttuivat Uman radio-ohjelmista, - Poppeli, Kerro mulle, Puhumalla paras, Murkku - suomen kielen käyttösanoiksi. Sellaiset kirjat kuin Uman kirja sinulle (1977), Murkun tapatieto (1979) ja Murkkuseksi (1980) tulivat tarpeeseen varhaisnuorille ja nuorille. Vaikeisiin ja eniten kiinnostusta herättäviin aiheisiin, seksiin ja alkoholiin, Uma palasi vielä 80-luvulla. Hän toimitti kirjan Ekakerta ( 1980), jossa nuoret itse kuvaavat omia ensimmäisiä seksikokemuksiaan. Samoin Humalakirjassa (1983) Uma käytti nuorten omia kokemuksia ensimmäisistä alkoholikokeiluista sekä antoi tietoa alkoholin fysiologisista ja sosiaalisista haitoista alle 20-vuotiaan elämässä.

Äideille luettavaksi ilmestyivät Uman toimittamat kirjat Mutsi älä oo kalkkis (1981) ja Terkut sulle pojaltasi (1981), jotka koostuvat nuorten teksteistä omista äideistään.

Kiitos Suomen hevoselle -teokseen Uma keräsi lehti-ilmoitteluin kymmenien ihmisten muistot. Hän halusi esittää myöhästyneet kiitokset sille sodan sankarille, jota ei juuri ole aiemmin kiitelty, hevoselle. "Kertojieni tunne hevosta kohtaan on tämän päivän ihmiselle melkein käsittämätöntä. Se on luottamusta, voimaa ja yhteenkuuluvuutta. Kertojieni yksityiskohtainen tieto hevosen osuudesta suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen rauhan aikana ja puolustamiseen sodan aikana on arvokasta lähihistorian ymmärtämiseksi." (Kiitos Suomen hevoselle, 1991, s.5)