Ulla-Maija Aaltonen

Lohja, Vihti

• Uma Aaltonen syntyi 28. elokuuta 1940 Vihdissä ja hän kuoli heinäkuussa 2009
• Ylioppilas Lohjan yhteiskoulusta 1960
• Batchelor of Arts -tutkinto Arizonan yliopistossa 1962
• Laudaturit lehdistö- ja tiedotusopissa, sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa sekä cum laude sosiaalipolitiikassa Tampereen yliopistossa 1969-1972
• muutti pitkäaikaisesta kotipaikastaan Lohjan Paksalosta takaisin Vihdin Oinasjoelle, lapsuutensa maisemiin, marraskuussa 2005
• toimi mm. au pairina Arizonassa 1960-62 ja kesätöissä Fulbright- student councelor -University of Arizona:ssa 1961-62.
• toimittaja-ohjaajana Yleisradion (Suomen Televisio) dokumenttiohjelmissa 1963-1965.
• toimittajana Kustannusosakeyhtiö Eevassa 1966-1969.
• 1969 alkaen freelance toimittaja/kirjoittaja/kirjailijana Yleisradiossa: radio/tv, Jaanassa, Me-lehdessä, Annassa, Uudessa Suomessa, Ravi ja Ratsastus -lehdessä, Hevoshullussa ja maakuntalehdissä.
• Vuodesta 1979 alkaen "valtakunnan valistaja", luentoja kaikkialla Suomessa ala- ja yläasteilla, rippileireillä, lukioissa, ammattikouluissa, kauppaoppilaitoksissa aiheina nuorten sukupuolivalistus, tapakasvatus, tupakka- ja alkoholivalistus, kasvavien ihmissuhteet.
• piti luentoja ja alustuksia samoista aiheista myös opettajille, terveydenhoitoalan ammattilaisille, vanhemmille ja muille kasvattajille
• alustuksia muissa yleisötilaisuuksissa, lasten tapahtumissa, vanhempainilloissa, kirjasto- ja kansalaisopistoissa aiheina lastenkirjat, lapsi ja eläinrakkaus, luontoa kunnioittava elämäntapa, vammaisten tasa-arvo, MS-kuntoutus, eläimet ja luonto kouluttajana, eläimet terapeuttina, intiaanivaistoinen pärjääminen sairauden tullen.
• Uma oli vapaaehtoistyöntekijänä Lohjalla mukana Kartsa-päivystyksen yöpartioinnissa sen alusta alkaen tukemassa kunnan ja seurakunnan nuorisotyötä.
• teki vapaaehtoistyötä myös yhteiskunnan kiitosta vaille jääneitten eläinten arvostuksen muistamiseksi sankarihevosen patsaan hyväksi 1994-1997 ja sotahevosen patsas on nyt Seinäjoella Törnävän puistossa. Sotakoirien patsashanke on aloitettu 1999.
• Suomen Kennelliitto sai vuoden (1998-1999) vapaaehtoistyöurakan miinakoiran lahjoittamiseksi Suomesta Bosniaan. Vuoden tulos oli 260.000 markkaa yhdessä Amandan kanssa. Amanda-miinakoira pääsi eläkkeelle Sarajevosta Suomeen ja sai kodin Uman luota.
• Euroopan parlamentin jäsenenä Uma toimi 7.4.2003-19.7.2004. Vihreän liiton jäsenenä hän pääsi europarlamenttiin kun Heidi Hautala palasi kotimaan politiikkaan ja eduskuntaan

  Luottamustoimet

• Free lance toimittajat - hallitus
• Koe-eläinten suojelu - hallitus
• Vihreä Risti - hallitus
• Exitus ry - hallitus
• Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry - hallitus
• Presidentin valitsijanainen 1988
• Ensimmäinen nainen ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja 1993-

Harrastukset

• Luonnontieto - luomutaide - voimistelu - eläinten kanssa toimeentuleminen - sanaton viestintä - hevoset - vuohet - kissat - koirat ja niiden hyvinvointi - valokuvaus - tähdet
• talkootyömyyränä hankkeille, jotka liittyvät unohdettuun kiitollisuuteen: sankarihevosen patsas Suomeen, miinakoira Sarajevoon, huumekoira Lohjan poliisille, patsas sodan koirille
• MS-diagnoosin jälkeen sinnittely - luovuuden suuntaaminen sairauden sopeuttamiseen elämäntaidoksi.

Uman maalaiskoti talleineen, tarhoineen ja eläimineen oli vuosikausia korvauksetta avoimena päiväkotilapsille, luokkaretkeläisille, eläinkerholaisille. Koti pihapiireineen oli avoinna myös laitoksissa vanhuuttaan viettäville ihmisille, joitten ikävää menneeseen lievittää retki tutuksi koettuun ja joissa vahva kokemus elämän työvuosien ja pärjäämisen ajoista saa arvostusta. Amanda-Ystäväkoira -projekti aloitettiin Herttoniemen sairaalan ja Kustaankartanon vierailulla kesällä 1999. Vierailut uusittiin vuonna 2000 ja niitä jatkettiin Kaunialaan ja muihin laitoksiin. Amanda-koirakin oli mukana vetämässä jumppatuokioita, ja sai miehetkin jumppaamaan.

Marraskuussa 2005 Uma myi Niskalan tilansa ja muutti lapsuutensa maisemiin Vihdin Oinasjoelle. "Kun hevoset muuttivat taivaaseen, en enää kestänyt katsella ruohon kasvamista." Mukana seurasivat kuitenkin kolme rakasta länsigöötanmaan pystykorvaa. Melli-koira on ehtinyt käydä jo Oinasjoen kyläkoululla opettamassa. Lähteet:Sari Mattila, Vihdin mopokasteet paluumuuttajalle. Länsi-Uusimaa 6.1.2006

Suomalaisista kirjailijoista Uma ihaili eniten pienestä pitäen Aleksis Kiveä ja hänen Seitsemää veljestään. Teos oli hänelle "Suomen kielen paratiisi", mistä riitti ammennettavaa. Hän ihaili myös Eeva Joenpellon, Eeva Kilven ja Hannu Mäkelän tuotantoja, joissa kaikki on totta ja joista puuttuu kaikenlainen kikkailu. Uma luki ulkomaisia kirjailijoita alkukielellä, jotta kielet pysyivät elävinä. Risto Rasan Toukka tiskaa -runo ihastutti häntä niin, että pihalle syntyi vuonna 1999 Toukka tiskaa enkelinkorvia -installaatio.

Lapsena paimenessa ollessaan Umalla oli aina mukana kynä ja vihko. Lehmät olivat aidatussa tarhassa ja ne päästettiin välillä tarhasta ulos hakkuuaukealle syömään. Lehmissä riitti vahtimista, mutta aina kun oli aikaa, Uma kirjoitti. Hän kirjoitti "mitä milloinkin, ei niitä enää muista eikä niitä ole tallella", mutta aina jotakin syntyi.

Tuotanto

Uman laajan tuotannon tärkeimpiä päähenkilöitä ovat eläimet. Toinen suuri aihe ovat nuoret.

Kun Uma kiersi Suomen kouluja puhumassa eläimistä, hänellä oli hellyttelyeläimenä mukanaan Kani Andersson, josta tuli kolmen kirjan pääeläin. Kani ei osaa itkeä (1978) käsittelee eläinkokeita ja vastustaa niitä tarpeettomana julmuutena.

Minkki Makkonen oli Uman hevonen ja Mistyn varsa. Misty piti Hevoshullu-lehdessä hevospalstaa ja vastaili lukijoiden kysymyksiin. Näistä valmistui kirja Misty vastaa (1986). Minkki puolestaan sai omat kirjansa Minkin varsakirja (1976), Minkin koulukirja (1979) ja Minkin estekirja (1979). Kirjoissa kerrotaan Minkin varsavuosista, koulutuksesta ja estehevoseksi kehittymisestä. Kirjoittaja kertoo omista hevosistaan ja on siten myös itse läsnä kirjoissa. Niin ratsastusharrastuksen aloittavat tytöt saavat kirjoista myös aikuisen ohjeet ja tietoa omassa aloittelussaan. Kirjoissa on paljon selkeätä, eksaktia tietoa hevosista, niiden hoidosta ja koulutuksesta sekä ratsastuksesta.

Ainutlaatuinen tietokirja on myös 1979 ilmestynyt Kuttu ja kutunpito, jonka moni maallemuuttaja etsii kirjastosta oppaakseen kun miettii eläintenpitoa. Valitettavasti tästä kuten useimmista muistakin Uman kirjoista on tällä hetkellä painos loppu.

Monet Uman pitämät nuorten palstat laajentuivat myös kirjoiksi. Hän antoi aikuisen roolissa nuorten omalla kielellä ohjeita ja neuvoja hyvistä tavoista, kaveruudesta, seksuaalisuuden heräämisestä, henkilökohtaisesta hygieniasta - siitä mikä kehittyvää nuorta kiinnostaa ja mistä ainakin 1970-luvulla vielä löytyi hyvin vähän, jos ollenkaan,  tietoa. Uudissanat ´murkku´, ´terkku´ ja ´moikka´ tarttuivat Uman radio-ohjelmista, - Poppeli, Kerro mulle, Puhumalla paras, Murkku - suomen kielen käyttösanoiksi. Sellaiset kirjat kuin Uman kirja sinulle (1977), Murkun tapatieto (1979) ja Murkkuseksi (1980) tulivat tarpeeseen varhaisnuorille ja nuorille. Vaikeisiin ja eniten kiinnostusta herättäviin aiheisiin, seksiin ja alkoholiin, Uma palasi vielä 80-luvulla. Hän toimitti kirjan Ekakerta ( 1980), jossa nuoret itse kuvaavat omia ensimmäisiä seksikokemuksiaan. Samoin Humalakirjassa (1983) Uma käytti nuorten omia kokemuksia ensimmäisistä alkoholikokeiluista sekä antoi tietoa alkoholin fysiologisista ja sosiaalisista haitoista alle 20-vuotiaan elämässä.

Äideille luettavaksi ilmestyivät Uman toimittamat kirjat Mutsi älä oo kalkkis (1981) ja Terkut sulle pojaltasi (1981), jotka koostuvat nuorten teksteistä omista äideistään.

Kiitos Suomen hevoselle -teokseen Uma keräsi lehti-ilmoitteluin kymmenien ihmisten muistot. Hän halusi esittää myöhästyneet kiitokset sille sodan sankarille, jota ei juuri ole aiemmin kiitelty, hevoselle. "Kertojieni tunne hevosta kohtaan on tämän päivän ihmiselle melkein käsittämätöntä. Se on luottamusta, voimaa ja yhteenkuuluvuutta. Kertojieni yksityiskohtainen tieto hevosen osuudesta suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen rauhan aikana ja puolustamiseen sodan aikana on arvokasta lähihistorian ymmärtämiseksi." (Kiitos Suomen hevoselle, 1991, s.5)

Kirjoittamisesta

Mitäpä ohjeeksi nuorille kirjoittajille? " Lue, lue, lue ja lue. Kirjoita, kirjoita, kirjoita ja kirjoita. Mitä isommasta kirjasta selviät sen parempi. Kirjoita mielipiteitäsi, ota kantaa sanoilla, sana on vahva painettuna. Näytä kirjoituksiasi jollekin, älä pidä kaikkea pöytälaatikossa." Uma toivoi myös järjestettävän "sanaleirejä" nuorille aivan kuten musiikki- ja kuvataideleirejä.

Teokset

Teokset

• Hevonen ja minä. Hevosten ystävien kertomaa. Toim Ulla-Maija Aaltonen, 1974
• Minkin varsakirja, 1976
• Ensimmäinen ratsastuskirjani, 1976
• Uman kirja sinulle, 1977
• Colette, pieni musta koira, 1978
• Kani ei osaa itkeä. Kertomuksia jotka ovat enemmän totta kuin satua, 1978
• Avaa aamun ovi, tehdään yhdessä kiva päivä, 1979
• Kuttu ja kutunpito. Pieni kirja vuohesta, sen hoidosta, maidosta ja juustosta, 1979
• Minkin koulukirja, 1979
• Teemana työ. Raittiuskasvatusliiton tapakasvatuksen opetusohjelma, 1980
• Murkun tapatieto, 1979
• Onnimanninolo terveys- raittius- ja tapakasvatusmateriaalia sekä murrosikäisten ihmissuhdekysymyksiä. kerho-ohjelma, 1979
• Murkkuseksi. Vastauksia sukupuolielämän kysymyksiin, jota murrosikää lähestyvä ja sitä kokeva kysyy, 1980
• Ekakerta, 1980
• Kani Andersson matkustaa. Kertomus joka on enemmän totta kuin satua, 1980
• Mutsi älä oo kalkkis. Kirje äidille, 1981
• Kani Andersson sairastaa. Kertomus joka on enemmän totta kuin satua, 1981
• Uman kirja sinulle, 1982
• Terkut sulle pojaltasi. Kirje äidille, 1982
• Ikioma murkkumuistio, 1983
• Humalakirja. Ajatuksia keskustelulle joka tähtää selvempään nuoreen Suomeen, 1983
• Minkin estekirja, 1985
• Vanhempainilta. Kirjoituksia keskustelun pohjaksi, 1986
• Misty vastaa, 1986
• Lähellä. Kuvia kosketuksesta, 1987
• Hevoshullun ikioma, 1987
• Suuri hevoskirja, 1987
• Uman kirja sinulle, 1988
• Kultainen kesä, 1988
• Dotsi ei millään pahalla mutsi, 1989
• Oma hevonen. Misty vastaa, 1989
• Jennin talli, 1989
• Patakintaan näköinen Mummu, 1989
• Hilsu saa jäädä, 1989
• Cappuccino. Kenttäkilpailun aakkoset, 1989
• Jennin talo 1990
• Hauska hevostieto, 1990
• Kiitos Suomen hevoselle siitä että se oli mukana sotatiellä ja kärsi ja kesti Suomen ankarina vuosina, 1991
• Ratsastuskoulu, 1994
• Helli hauvaasi. Käytännön paapomisohjelma lemmikille jota rakastetaan, 1998
• Suomen koirat sodassa ja rauhassa, 1999
• Colette pieni musta koira lisäluvuin, 2000

Palkinnot

Tekstinäytteet

Talosta ei puutu enää mitään. Colette on rekisterinimeltään Clair, mutta ei se ole yhtään Klaaran näköinen. Se on viisaan ja varhaiskypsän näköinen ponteva tyttöpentu, joka viimeksi kaataa vielä äitinsä vesikupin ennenkuin lähdemme Kauniaisista omaan kotiimme Karjalohjalle.

Ruskeanmustassa kassissa kaikkien tavaroitten päällä se istuu tyytyväisenä. kun odotamme linja-autoa pysäkillä. Pikkuinen musta nenä kiiltää ja killisilmät viestittävät ystävyyttä ensiminuutista saakka. Se sai mukaansa ruosteenruskean nukkapeiton, johon se huokaisten sijaa itselleen pesän. Bussissa otan sen vierelleni penkille ja se tuhisee nenä paljaaseen käteeni, silittää silkkisellä korvallaan ja poskellaan avointa kämmentä ja nukahtaa koko matkaksi Lohjalle saakka.

Linja-autoasemalla sidon sen kaulaan sinisenpilkullisen huivini ja kävelytän sen pissalle hiekkakasaan. Se osaa ja on itsekin siitä ylpeä. Ja sitten se hännänheilutus alkaa. Otan sen syliin ja kannan takaisin bussiin. Se katselee killittää ja kömpii ja möngertää sydämeeni, petaa itsensä pehmeästi ja huokaisee taas ja nukkuu. Voi pientä, voi pientä mustaa koiraa, silkkikorvaa, killisilmää. Ymmärrätkö sinä, sinä olet minun koirani.

Ai mutta. Ludden perhe on ruotsinkielistä. Mitä jos minun oma pieni koirani ei ymmärräkään minua. Min svarta, min lilla, min vackra, Colette. Musta pieni kaunis.

Nyt ei talosta puutu enää mitään.

Colette on tullut.

Bängs on sarjakuvakuplakieltä ja tarkoittaa jonkinasteista pamausta, loppua, läimäystä. Englantilainen sana Bang on pamaus ja se kai on pohjana tälle suomalaiselle nuorten keksinnölle. Bang tarkoittaa kyllä myös tasaiseksi leikattua otsatukkaa ihmisellä ja häntää hevosella.

Bangs tarkoittaa seurustelun loppua ja tuntuu siltä, ettei sen seurustelun ole oikein tarvinnut edes vielä alkaakaan kun sen voi jo lopettaa mojovasti ja komeasti tekemällä Bängsit. Bänät ja Bänet on sama juttu. Niissä aina jompikumpi jättää toisen ja tekemällä tekee loput niinkutsutusta olemisesta.

Mutta ei maailma Bängseihin lopu. Runoissakin maailman ennustetaan loppuvan ininään pikemmin kuin pamaukseen. Älä siis pelkää Bängsejä ennenkuin olet päässyt jyvälle seurustelustakaan. Hyvin lyhyt ja ehkä yksipuolinen toiseen henkilöön ihastuminen ei välttämättä tarvitse loppuakseen omaa sanaa. Voit vain todeta ettei juttu päässyt alkua pitemmälle, ettei sinulla ja hänellä ollut tarpeeksi tai ei mitään yhteistä. On turha kuvitella maailmaansa lopun aluksi, jos koristaa jokaisen epäonnistuneen seurusteluyrityksen lopun sanalla Bängs.

Jos ensinnäkin tutustuisit ihmisiin, tyttöihin ja poikiin, enemmän ystävyydenvärisin toivein, et pettyisi jos ette löydä heti yhteistä säveltä tai sarjakuvaa. Liiat haaveet romanttiseen suuntaan rasittavat sinun kykyäsi solmia aitoja ja ystävällisiä uusia tuttavuuksia. Koeta olla enemmän kiinnostunut toisista ihmisistä kuin jonkun leimaamisesta omaksesi ja leimautumisesta hänen kainaloonsa. Kyllä minä tiedän, ettei se ole sinun vikasi, että yhä nuoremmat ja nuoremmat luulevat parisidosta onnen ja menestyksen takeeksi. Sinulle on nyt myyty jugurttia ja purkkaa ja farkkua ja musaa ja suklaata ja lakritsaa ja hammastahnaa jo monta vuotta tällä unelmalla höystettynä. Mutta ei ihmiselämä muutenkaan ole niinkuin mainospaloissa, helppoa ja puhtaanvalkoista ja vauhdikasta ja kaunista ja kiiltävää.

Lähteet

Haastattelu Paksalossa 20.6.2002
HS.fi 14.7.2009