Else Luokkala

Karkkila


  • nuoriso-ohjaaja
  • asunut Karkkilassa 1960-luvun lopulla


Elämästä

Else Luokkala kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka asuivat jonkin aikaa Vaskijärvellä talossa, jonka Ilmari Huitti oli testamentannut Aleksis Kiven Seuralle kirjailijakodiksi. Sen piti taata kirjailijalle luomisrauha, mutta Else Luokkalaa paikan syrjäisyys ja suorastaan liiallinen rauhallisuus tuntui ärsyttäneen. Tämä käy ilmi haastattelusta, joka on julkaistu Karkkilan Tienoossa 7.3.1969. Haastattelun on tehnyt nimimerkki Oka. Jo jutun otsikko kertoo, miten kirjailijakin kaipaa ulos tuulettumaan.

Luokkala oli koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja ja hän oli työskennellyt vuosia kunnallisena nuorisotyöntekijänä, ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan. Haastattelusta käy ilmi, että hän oli hakeutunut etelämmäksi, koska ”aina ajattelin siellä kotipuolessa asuen, että etelässä se on hiilikin varmasti kirkkaampaa, mutta samaa väriä on.” Ehkä Vaskijärven rauhallisuus oli liikaa, sillä Else Luokkala palasi nopeasti Kemiin.

Haastattelussa Luokkala toteaa, miten kirjoittelee sitä täälläkin, mutta ”joskus vain tuppaa tämä pienipuitteisuus ärsyttämään. Pitäisi päästä välillä tuulettelemaan, ettei tule yksitoikkoiseksi. Henkistä köyhtymistä alkaa tapahtua, jos ei pääse välillä näkemään muitakin ihmisiä ja elämää.”