Kaija Olin-Arvola

Karkkila, Lohja, Sammatti


 
Maailma sisällä
Maailma ulkona
Minä itse: ikkuna
     Maailman
         katsoa
            Maailmaa.
 
 
Kalevankatu
 
Punaharmaata, kivettynyttä laavaa
edessä, takana, sivuilla ja sisällä
    jalkojen alla asvaltti.
 
Taivas viiltävän kuilun yllä turkoosia emalia.
Ei yhtään lintua, puuta, ei oksaa.
 
Heijastuksissa pimeät,
    sameat ikkunat ohittavat toisensa.
 
Ruuhkainen katu täynnä
haisevaa, kiiltävää, ruostuvaa peltiä.
Ihmisten silmät peltiä,
katseet terästä, mustaa jäätä.
 
Kännykkäänsä puhuva poika katsoo minua
kuin lapsen kuolinilmoitus.
 
Tumma nainen juhlavaatteissaan huutaa:
   ─ Laila! Älä mene!