Jukka Salmi

Karkkila


Katkelma teoksesta Hunajametsä:

–Terve, Onesikritos! Voi, miten olen ikävöinyt sinua.
   – Madhu-Bana! Oletko se todellakin sinä? Kaukaisen Gandaran lahja miesten silmille. Hunajametsäni! Ja tämäkö on ryöstetty poikasi, jonka sait ostettua lahjoittamallani suurella rahasummalla takaisin lapsenryöstäjiltä? Hänellä on sinun kulmakarvasi. Voi, miten ihanaa!
   – Tässä hän nyt on. Kiitos sinulle ja jumalille. Hänet oli piilotettu juopon katulaulajan orjaksi Susan slummeihin.
   – Tervehdi kirjailija-setää, Hadros!
   – Rauha sinulle, herra kirjailija, poika sanoi reippaasti ja kumarsi.
– Puhut hassusti, heh. Ja sinulla on hassut vaatteet ja hassu hattu, heh. Näytät pieneltä persialaiselta ratsumieheltä, parta vain puuttuu. Ja onkos sinulla oikein jousipyssy selässä? Kuule, me emme täällä kumartele tuolla lailla, emmekä toivota rauhaa, me toivotamme terveyttä. Sano perässäni: ”Ter-ve-yt-tä si-nul-le”.
   Äiti punastui hiukan, ojenteli poikansa vaatteita ja sanoi hampaat yhdessä.
   – Poika on kolunnut sen rämpyttäjän kanssa kaikki Persian katuojat. Raakkuen ja rahaa kerjäten. Ja sen huomaa. Sitä paitsi se ei ole jousipyssy, se on soitin, ”vina”.