Anne Petäinen

Lohja, Nummi-Pusula


Katkelma teoksesta Vanhan konnan majatalo:

Rouva Rupikonna huokaisi syvään retuuttaessaan räsymattoja takaisin vierashuoneisiin. Syksy lähestyi ja majatalossa piti tehdä vielä monta pientä askaretta ennen kuin huoneet olivat valmiit talvivieraille. Pian niitä alkaisi tulla yksin ja kaksittain viettämään talvensa majatalon mukavissa sängyissä. Vieraiksi tulisi kyitä, rantakäärmeitä, vaskitsoja, sisiliskoja, sammakoita ja rupikonnia. Näin oli tapahtunut jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, konnamuori muisteli. Ja sitä ennen oli rupikonnan äiti hoitanut majataloa, joten sillä oli pitkät perinteet. Niitä vaaliessa rouvan selkä tuppasi nykyään kipeytymään, eikä hengityskään tahtonut aina kulkea.