Maj-Britt Wikström-NikanderVihti 
Elämä Lapsuus ja koulunkäynti Maj-Britt Wikström kuuluu sukutaustaltaan tavalliseen suomenruotsalaiseen työväenluokkaan. Isä oli ammatiltaan ratsupoliisi, äiti oli kotona lasten kanssa. Maj-Britilla on kaksi sisarusta: vanhempi veli ja nuorempi sisko. Perhe asui Helsingissä, mutta osoite vaihtui usein: Topeliuksenkatu, Yrjönkatu, Meilahti, Etelä-Haaga ja Ruskeasuo tulivat tutuiksi. Asuinpaikka vaihtui taajaan, koska vanhemmat tekivät sivutoimenaan talonmiehen töitä ja muuttivat työn perässä. Maj-Britt piti eniten Ruskeasuosta, koska isän työpaikalle, ratsutalleille, ei ollut pitkä matka kotoa. Siellä tyttö vietti käytännössä kaiken vapaa-aikansa. Maj-Brittin lapsuudessa sukulaiset pitivät vielä paljon yhteyttä toisiinsa. Erityisesti äidin puolen suku ja äidin seitsemän sisarusta ovat olleet tärkeitä Maj-Brittille. Suomenruotsalaisen perheen ja suvun keskinäiset yhteydet olivat tiiviitä, suku ei ollut suomenkielisten kanssa juurikaan tekemisissä. Wikström-Nikander puolestaan tutustui suomenkielisiin ja suomenkieleen leikkiessään pihoilla muiden lapsien kanssa. Hän on sanonut samaistuneesta suomenkielisiin, toisaalta suomenruotsalaisten työläisten yhteisön yhteenkuuluvuutta hän verrannut ahdistukseen. Maj-Brittin lapsuus oli tavallista, mutta ankaraa: vanhemmat eivät lyöneet lapsiaan, mutta henkinen kuri oli kova. Jälkikäteen ajatellen Maj-Brittistä on tuntunut siltä, että siten vanhemmat halusivat suojella lapsiaan, valmistaa heitä maailman kovaan kouluun. Ehkä vanhemmilla oli pelko, että jos lapsia ei opeta ihmisiksi, heidän käy huonosti elämässä. Vanhemmille ei sanottu koskaan vastaan. Tällä kaikella on ollut merkittävä vaikutus Maj-Brittin kirjoituksiin. Kouluvuosilta Wikströn-Nikanderilla ei ole juuri hyviä vaikutelmia. Hän ei pitänyt koulusta, vaikka koulumenestys oli hyvä: kansakoulun päästötodistuksen keskiarvo oli 8,7. Ainoastaan matematiikka tuotti vaikeuksia, hän ei oppinut laskemaan kunnolla koko koulun aikana. Tukiopetus oli siihen aikaan sellaista, että isä huusi kotona, opettaja koulussa. ”Ilmapiiri ei ollut kannustava”, sanoo Maj-Britt. Mieluisin kouluaineista oli ruotsin kieli. Maj-Brittin arvosanat oikeinkirjoituksesta olivat poikkeuksetta erinomaisia. Kouluajasta tuli myös positiivisia vaikutteita. Viimeisellä luokalla äidinkielenopettaja oli rohkaissut Maj-Brittiä ja todennut, että tyttö kirjoittaa vielä julkaistakseen. Sama opettaja innosti Maj-Brittiä lukemaan koulutyön ulkopuolella. Työelämään Wikström-Nikander lopetti koulunkäynnin ollessaan kuudentoista. Hän kävi kansakoulun jälkeen vielä vuoden kauppakoulua, mutta heikko matematiikan taito esti menestymisen. Isä oli todennut, että on parempi jättää koulunkäynti kesken, kun se ei luonnistu ja mennä töihin. Koulun jälkeen Maj-Britt meni töihin toimistoapulaiseksi, mutta se ei ollut pitkäaikainen työ. Myöhemmin hän oli töissä tätinsä ravintolassa Svenska Klubbenilla. 1990-luvulla hän teki töitä vanhusten parissa, kunnes joutui vuosikymmenen lopulla työkyvyttömyyseläkkeelle. Maj-Britt Wikström-Nikander muutti perheineen Vihdin Haapakylään vuonna 1982. Nykyisin hän asuu miehensä kanssa Nummelassa. Kirjoittamisen lisäksi Wikström-Nikander harrastaa piirtämistä, hän on esimerkiksi kuvittanut teoksensa Anni kansikuvan. Maj-Britt piirtää mustavalkotöitä vieläkin päivittäin. Vihdin pääkirjastossa on ollut hänen piirroksiaan näytteillä.
|