Jarl PousarVihti  (1941-2004)
Sukujuuret Jarl Pousar on tutkinut tarkoin omaa sukuaan ja löytänyt yhtäläisyyksiä itse Pyhän Birgitan sukuun. ”Minun isoäitini on Naantalista kotoisin: isoäidin isoäidin äiti oli Kalanderin talon (nykyisen Kala-Trapin) emäntä. Isoäiti taas kasvoi Rantalan talossa Naantalin Birgitan kirkon varjossa. Huomasin, että Birgitta seuraa minua tiiviisti. --- Minä polveudun Birger Jaarlin sedästä Kaarle Kuurosta, joka kaatui sotapäällikkönä Tallinnan taistelussa vuonna 1219. Birgitta on samaa Folkungien sukua!” Lisäksi Pousarin äidin isoisän isoisä oli Olkkalan kartanon puutarhuri Johan Granat, joka tuli Liivinmaalta Olkkalaan vuonna 1816 ja kuoli vuonna 1848. Isän puolelta Pousarin suku on sukunimeä myöten valloneja, eli Belgian ranskankielisen väestön jälkeläisiä.
Elämä Jarl Pousar kirjoitti ylioppilaaksi ruotsinkielisestä normaalilyseosta vuonna 1960. Pian sen jälkeen hän sai töitä Tieteellisten seurain kirjastosta varastomestarina ja suoritti siellä tieteellisten kirjastojen hoitajan ammattitutkinnon vuonna 1970. Työn ohella hän alkoi vuonna 1971 opiskella Helsingin yliopistossa valtiotiedettä, mutta kiinnostus kirjallisuuteen ja kulttuuriin syrjäytti pian valtiotieteen ja Pousar valmistui filosofian maisteriksi taidehistoria pääaineenaan vuonna 1976. Vuosina 1977-79 hän työskenteli Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskuksen kirjastonhoitajana ja vuodesta 1979 lähtien kuolemaansa saakka hän oli valtuuskunnan Tieteellisen kirjallisuuden vaihtokeskuksen kirjastonhoitaja ja sen esimies. Jarl Pousar meni vuonna 1968 naimisiin vihtiläisen Marjaana Pousarin (os. Ritvala) kanssa ja he saivat kolme lasta. Pousarit muuttivat vuonna 1969 Helsingistä Vihdin kirkonkylään nahkuri Savonin taloon, Uudenmaantien varteen Kirjavajoen rantaan. Pousarit nimesivät talon Villa Savoniaksi. Vuonna 1890 rakennettu talo oltiin aikeissa purkaa, mutta Pousarit aloittivat määrätietoisen kunnostuksen ja saivat mm. talon arvokkaat koristemaalaukset kunnostettua. Jarl Pousar kuoli vuonna 2004. Jarl Pousar tunnettiin mm. bibliofiilinä, keräilijänä, sukututkijana ja kotiseutuhistorian erityistuntijana. Hän hoiti Vihti-Seuran vuonna 1958 perustamaa kotiseutumuseota vuodesta 1970 aina museon kunnallistamiseen asti vuoteen 1986. Hän julkaisi runoteoksia sekä lukuisia kirjallisuutta ja bibliofiliaa käsitteleviä teoksia ja kirjoituksia. Pousar tutki mm. Länsi-Uudellamaalla vaikuttaneita rusthollisukuja, tunnettuja vihtiläismaalareita sekä Pyhän Birgitan elämää. Hänen monipuoliseen asiantuntemukseensa turvauduttiin monilla tavoin: artikkelien kirjoittajana, vuosikirjojen toimittajana, esitelmöijänä, näyttelyjen suunnittelijana, näyttelyluetteloiden toimittajana ja yksityiskokoelmien kartoittajana.
Kirjojen keräilystä Pousarin huomattava kirjakokoelma perustui alun perin hänen isoisänsä Volter Pousarin kirjastoon, joka sisälsi runsaasti lintutieteellisiä teoksia, kaunokirjallisuutta sekä matkakuvauksia. Jarl Pousar keräsi itse näyttävän kokoelman jopa 1400-luvulta peräisin olevia kirjoja, joista hän on sanonut: ”Olen kerännyt lähinnä näyttäviä sidoksia, sillä ne ovat osa taideteollisuutta. Yritän toki saada sisällöltään minua kiinnostavat teoksetkin näyttävinä painoksina.” Pousarin kokoelmasta löytyy myös suomalaisen ja ruotsalaisen kaunokirjallisuuden klassikkoja, Saksan, Ranskan ja Englannin klassista kirjallisuutta sekä kulttuurihistoriaa – unohtamatta matrikkeleita, sukutieteellistä kirjallisuutta sekä lastenkirjallisuutta. Luonnontutkimusta käsittelevät painatteet Pousar myi vuonna 1953.
Lukemisesta ”Jo lapsena minulla oli tapana lukea 4-5 kirjaa samaan aikaan”, Pousar on kuvannut aikuisuuteen asti jatkunutta lukuintoaan. ”Mielikirjallisuuttani ovat venäläiset klassikot, mutta luen roskakirjojakin, kun haluan tyhjentää mielen.” Vuonna 1998 tehdyssä haastattelussa Pousar kertoi lukevansa lyriikkaa ja alkaneensa vähitellen arvostaa myös novelleja. ”Romaanit ovat jääneet vähemmälle”.
Yhdistystoiminta Pousar ja bibliofilia Jarl Pousar oli Svenska litteratursällskapet i Finland -seuran henkilöhistorian toimikunnan sihteeri vuodesta 1973 ja puheenjohtaja vuodesta 1992. Seuran kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1999. Pousar oli Bibliofiilien seuran hallituksen jäsen vuosina 1976-87 ja seuran julkaiseman Bibliophilos-lehden päätoimittaja vuosina 1980-88. Vuodesta 1978 Pousar oli Sällskapet Bokvännerna i Finland –yhdistyksen jäsen ja vuosina 1980-2000 hän toimi seuran puheenjohtajana. Hänet kutsuttiin seuran kunniapuheenjohtajaksi v. 2000. Pousar kuului bibliofilian asiantuntijana myös Thure Gallénin säätiön hallitukseen.
Vuonna 1996 hänelle myönnettiin kansainvälisestikin arvostettu jäsenyys maailmanlaajuisessa järjestössä Association Internationale de Bibliophilie, jonka jäsenmäärä on rajoitettu. Jarl Pousarin kiinnostuksiin kuului myös sukututkimus ja hän oli Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirjan Genoksen päätoimittaja 1987-1993. Lisäksi Jarl Pousar oli Suomessa asuvien, maahan 1600-luvulla muuttaneiden vallonien jälkeläisten Suomen Vallonit -yhdistyksen aktiivinen jäsen ja sen puheenjohtaja vuosina 1996-2000. Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkki vuonna 1996.
Pousar ja Vihti Jarl Pousar kuului Elli ja Artturi Hiidenheimon säätiöön ja oli Oravalan sukuseuran puheenjohtaja. Hän toimi Vihti-Seuran luottamustehtävissä vuosina 1970-1984 ja vuosina 1976-1982 hän oli seuran puheenjohtaja. Vihti-Seura julkaisi Pousarin johdolla mm. Onni Hallan Vihdin kirjasta uusintapainoksen sekä Kaarlo Rannan murrejuttujen kokoelman Vihtiläisii luntterlukui. Hän oli lisäksi Suomen kotiseutuliiton valtuuskunnan jäsen vuosina 1980–1986. Jarl Pousar kuului Vihdin kunnan historiatoimikuntaan vuosina 1973–1988 ja toimi sen puheenjohtajana vuosia 1983–1984 lukuun ottamatta. Hän oli myös puheenjohtajana sen toimintaa jatkaneessa kotiseututoimikunnassa vuodesta 1989 alkaen. Historia- ja kotiseututoimikuntien tehtäviin kuului mm. yhteydenpito kunnan historian kirjoittajiin ja kirjoitustyön seuraaminen. Lisäksi Jarl Pousar oli kunnan museotoimikunnan jäsen vuosina 1979–1984 sekä sen toimintaa jatkaneen kotiseutumuseo- ja perinnetoimikunnan jäsen vuosina 1985–1986 ja puheenjohtaja vuosina 1987–1988. Hänet palkittiin vihtiläisen kulttuuriperinteen ansiokkaasta tallentamisesta Kaarlo Ranta –palkinnolla vuonna 1998. |