Kansansävelmä, kun läkkiseppä Lindblad soitti hanurilla tupansa portailla (kokoelmasta Koiruoho, ruusunkukka, 1947)

Vain pieni kansanlaulu,

ja sanoja ei ole ollenkaan,

vain pieni kansanlaulu,

ei sanoja ollenkaan.

Vain tuoksua mintun ja ruusun,

jota tuuli kantaa tullessaan,

vain tuoksua mintun ja ruusun

tuo tuuli tullessaan,

vain yksinäinen lintu,

joka synkeällä kedolla valittaa,

vain yksinäinen lintu,

joka kedolla valittaa.

Vain autius lehtipuissa

ja sininen rakkauden kryytimaa,

vain autius lehtipuissa,

sininen, autio maa.

Paul ja Virginia eli

Hyljityn lyseolaisen laulu (kokoelmasta Tuuli Airistolta, 1969)

En tanssia minä taida,

en ilostella voi.

Surun hanuristi soittaa,

surun kaksirivinen soi.

Siis Auran rannalla luen

minä Paulia, Virginiaa:

Miten vienosta lemmestä hehkuu

salaperäinen Tropiikin maa.

Kointähti peilaa virtaan,

näen pyörteiden vipajavan,

näen palmuliljojen alla

sulosilmäisen Virginian.

Utu kattaa monsuunimetsän

figuurein omituisin.

Näen lipuvan virtaa pitkin

kuun-keltaisen fregatin.

Ja herkkänä, katkerana,

vesihelmet silmissään

huoahtaa viehkeä impi:

Sano, lähdenkö, Paul, vai jään.

Siis Paul, tuo äpärä, muinoin

sai paremman kohtalon.

Hanuristi soittaa

ja ikävä minulla on.