Helmi-Briitta Lajunen

Vihti

Helmi-Briitta Lajunen piti kirjoittamisesta jo koulussa. Hänen mukaansa Helsingin tyttönorssissa oli hyviä äidinkielenopettajia, jotka innostivat oppilaita kirjoittamaan ja kirjallisuuden pariin.

Lajusen kirjallinen tuotanto käsittää kirjoja ja kirjoituksia monesta eri aiheesta. Hän kirjoitti kylähistorioita, kaskukirjoja, dokumenttikirjan lapsuusvuosistaan, maa- ja metsätalouden oppikirjan ja lehtiartikkeleita 1960-luvulta lähtien, mm. Luoteis-Uusimaahan. Vihtiläisille tuli tutuiksi nimimerkki Taavan tarinoinnit aiheesta kuin aiheesta.

Helmi-Briitta kokosi ja muokkasi 1980-luvun lopulla lapsuusmuistoistaan kirje- ja päiväkirjadokumenttikirjan Kämmät. Kirjeiden lisäksi kirjaan on koottu aiemmin mainitun Kämmät -seuran pöytäkirjoja. Teos kertoo miltä 1930-luvun Helsinki ja keskiluokkainen elämä näyttivät lapsen silmin tarkasteltuna.

Eläkkeellä Helmi-Briitta kirjoitti kaksi Vihdin kylähistoriikkia ja tallensi näin osaltaan vihtiläistä paikallishistoriaa. Lajunen kirjoitti ensimmäiseksi kotikylänsä historiikin, Kotikyläni Vesikansa, joka ilmestyi 1990.

Seuraavaksi oli vuorossa vuonna 1993 julkaistu Olkkala – kartanoajasta nykypäivään -historiateos, joka on Lajusen toimittama Olkkalan kylähistoriikki. Olkkalan kylätoimikunta oli laittanut hankkeen aluille 1980-luvulla. Teoksessa kerrotaan laaja-alaisesti historian tapahtumista ja ihmisistä. Kirjassa on käsitelty niin herrasväen kuin tavallisen kansan elämää Olkkalassa.

Lisäksi Helmi-Briitta kirjoitti Korpelan kylästä historiikin Korpela-Autio – menetetty mutta yhä elävä kylä vuonna 1991.

Helmi-Briitta Lajunen  teki arvokkaan työn vihtiläisen kansanperinteen hyväksi osallistumalla kahden kaskukirjan kirjoittamiseen. Ensiksi hän osallistui vuonna 1994 julkaistun Mää olen Vihrist mää -kaskukirjan kirjoittamiseen. Kirjan tilasi Vihti-seura, joka oli nimennyt vuonna 1992 toimikunnan tekemään kaskukirjan.

Helmi-Briitan tehtävänä oli puhtaaksikirjoittaa ja muokata kaskut julkaistavaan asuun. Suurin osa kaskuista ajoittuu 1900-luvun alkupuoliskolle, uusimmat ovat 1990-luvulta. Aineisto kerättiin haastatteluin, arkistomateriaaleja tutkien ja useiden muistelijoiden ylöskirjaamista jutuista. Hyvin monet kaskuista olivat Helmi-Briitan muistiin kirjaamia.

Helmi-Briitta osallistui myös Vihristyy kun kirkon katto -kaskukokoelman tekoon, vaikkei ollutkaan niin suuressa roolissa kuin aiemmassa kirjassa