Tytti Parras

Lohja


Jojo, 1968 s 51

Ajattelin noita äänettömiä kuumia iltapäiviä, valkeaksi palanutta kanervikkoa ja omaa pikkutytön varjoani kalliolla, ja matka niistä ajoista tähän hetkeen tuntui olevan suunnaton: ensimmäinen kerta jolloin kuvittelin olevani raskaana, hätäinen soitto Nannalle että nyt minä taidan olla, että nyt taitaa olla sillä lailla kuule asiat mitä minä teen ja Nanna: "Ei muuta kun tulet äkkiä tänne niin saat pari gynotestiä." Ja minä kauhistuin, närkästyin siveellisesti, uskon kerta kaikkiaan että nyt minulle sitten tehdään niillä pillereillä abortti ja ennen kuin olen ennättänyt junaan mondikset tulevat pelkästä säikähdyksestä.

Jojo, 1968 s. 91

Eevi istui sängyn laidalle ja keri lyijykuoren korkin ympäriltä.

- Sulla on käyrä laskussa, tää jeesaa, ota tästä, se sanoi.

- Täällä on kohta mustamaija pihassa, minä sanoin. - minä olen väsynyt kuule, mulla on ollut raskas päivä,. Mä olen matkustanut saakeli kuin jojo ja retuuttanut tota poikaa ja viitsitkö vähän kuunnella mitä ne tuolla eteisessä tekee, uutta ovea vai suoraan rappukäytävään.

- Jumalauta kun sä puhut.

- Kai minä puhun mutta nyt minä joka tapauksessa lähden tästä huushollista, mä oon tiets niin väsynyt että kohta mä kaadun.

- Mikä sulla on sä oot tietko ollu kumma viimeaikoina, sä oot ollu niin hapan etten mä osaa sanookkaan millanen. Sun kanssa ei voi kohta enää puhuu mitään kun sä oot heti käymässä kimppuun. Sen kaverinks takia sä oot tommonen, heitä mettään kuule semmoset kaverit. Meniks teillä bänks? Miks teillä meni?

- Mee pois tieltä.

Eevi oli noussut ja seisoi ovella selkä kahvaa vasten. kädet levällään.

- Me puhutaan nyt kuule, se sanoi.