Tytti Parras

Lohja

Tuotanto

Tytti Parraksen esikoisteos Jojo (1968) on kuvaus 60-luvun nuorten opiskelijoiden elämästä Tampereella. Kertoja asuu kolhoosissa, kaksiossa kahden muun opiskelijan kanssa. Kirjassa hallitsevat rempseä dialogi, sotkuiset ihmissuhteet, ryyppääminen ja rellestäminen. Opiskelu on taka-alalla. Kertoja itse palaa muistoissaan myös lapsuuteen. Ne muodostavat takautumia lapsuuden kesistä, kesähuvilasta Tallatasta lähellä Hankoa, kotiapulaisesta joka hirtti itsensä paperinaruun, mutta ennen kaikkea heräävästä seksuaalisuudesta.

Teosta kiitettiin raikkaana ja kypsänä ajankuvana, aikakauteen nähden osin myös rohkeana teoksena. Teos kuvaa aidosti 60-luvun nuorten aikuisten elämää. "Kaljalle likat Tillikkaan, siitä vaan äkkiä koko sakki!" Tamperelainen opiskelija tarkoitti mitä sanoi.

Seuraava romaani Rakkaat (1970) on osin jatkoa Jojolle ja kertoo samoista henkilöistä. "Jojon lupausten lunastus", kirjoitti Pirkko Alhoniemi Turun Sanomissa.

Turkkilainen satula (1976) on pohjoissaksalainen kapakka, jota suomalainen leski Raili yrittää ylläpitää. Se on jo nähnyt loistoaikansa, siitä oli tullut "kolmannen luokan yökuppila, jossa henkilökunta puijasi paitsi asiakkaita myöskin itseään uskottelemalla jatkavansa ravintolaperinnettä". Nuhjaantuneen henkilökunnan ja asiakkaiden keskelle tulee vielä tarjoilijaksi suomalainen Anja, "hiljainen ja arka, luut heti ihon alla". Hän ehtii olla kaksi päivää ja katoaa.

Pieni hyvinkasvatettu tyttö (1978) ja Pensionaatti (1984) sijoittuvat 50-luvulle, kehykset ovat samantyyppisiä: Ympärillä perhe kotiapulaisineen, lapsuuden kesät niin kauniita kuin voi, hankolainen pensionaatti, jossa kesät kuluvat aikuisten seurassa. "kaksikymmentä huonetta, itäinen lasiveranta ja läntinen lasiveranta, kirjasto, sali, salonki, pystejä ja palmuja. Päivisin salongissa kilkutetaan pianoa; yläkerrassa soi rahiseva ja piipittävä gramofoni, muinaisvehje joka kuulostaa siltä kuin joku vainaja olisi vironnut ja aloittanut konsertin hautakammiossaan"

Romaani Vieras (1992) sijoittuu toisenlaisiin maisemiin. Teos kuvaa purjehdusmatkaa, jonka tekevät aikuinen nainen ja nuori poika. Romaani kävisi hyvin purjehtijan oppi- ja sanakirjasta. Lukija tutustutetaan sellaisiin kuin ykkös- ja kakkosgenua, myrskyflokka, flooperi, spinaakkeri, Romaanin poika on nuori, uhmakas stadin jätkä omine slangeineen. Kertojana on vuoroin nainen, vuoroin poika.

Teokset

• Jojo, 1968
• Rakkaat, 1970
• Turkkilainen satula, 1976
• Pieni hyvinkasvatettu tyttö, 1978
• Pensionaatti, 1984
• Vieras, 1992
• Vieras. Radiokuunnelma, 1994
• Rakkaudesta. Radiokuunnelma, 1996

Tekstinäytteet

Jojo, 1968 s 51

Ajattelin noita äänettömiä kuumia iltapäiviä, valkeaksi palanutta kanervikkoa ja omaa pikkutytön varjoani kalliolla, ja matka niistä ajoista tähän hetkeen tuntui olevan suunnaton: ensimmäinen kerta jolloin kuvittelin olevani raskaana, hätäinen soitto Nannalle että nyt minä taidan olla, että nyt taitaa olla sillä lailla kuule asiat mitä minä teen ja Nanna: "Ei muuta kun tulet äkkiä tänne niin saat pari gynotestiä." Ja minä kauhistuin, närkästyin siveellisesti, uskon kerta kaikkiaan että nyt minulle sitten tehdään niillä pillereillä abortti ja ennen kuin olen ennättänyt junaan mondikset tulevat pelkästä säikähdyksestä.

Jojo, 1968 s. 91

Eevi istui sängyn laidalle ja keri lyijykuoren korkin ympäriltä.

- Sulla on käyrä laskussa, tää jeesaa, ota tästä, se sanoi.

- Täällä on kohta mustamaija pihassa, minä sanoin. - minä olen väsynyt kuule, mulla on ollut raskas päivä,. Mä olen matkustanut saakeli kuin jojo ja retuuttanut tota poikaa ja viitsitkö vähän kuunnella mitä ne tuolla eteisessä tekee, uutta ovea vai suoraan rappukäytävään.

- Jumalauta kun sä puhut.

- Kai minä puhun mutta nyt minä joka tapauksessa lähden tästä huushollista, mä oon tiets niin väsynyt että kohta mä kaadun.

- Mikä sulla on sä oot tietko ollu kumma viimeaikoina, sä oot ollu niin hapan etten mä osaa sanookkaan millanen. Sun kanssa ei voi kohta enää puhuu mitään kun sä oot heti käymässä kimppuun. Sen kaverinks takia sä oot tommonen, heitä mettään kuule semmoset kaverit. Meniks teillä bänks? Miks teillä meni?

- Mee pois tieltä.

Eevi oli noussut ja seisoi ovella selkä kahvaa vasten. kädet levällään.

- Me puhutaan nyt kuule, se sanoi.