• Uma Aaltonen syntyi 28. elokuuta 1940 Vihdissä ja hän kuoli heinäkuussa 2009
• Ylioppilas Lohjan yhteiskoulusta 1960
• Batchelor of Arts -tutkinto Arizonan yliopistossa 1962
• Laudaturit lehdistö- ja tiedotusopissa, sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa sekä cum laude sosiaalipolitiikassa Tampereen yliopistossa 1969-1972
• muutti pitkäaikaisesta kotipaikastaan Lohjan Paksalosta takaisin Vihdin Oinasjoelle, lapsuutensa maisemiin, marraskuussa 2005
• toimi mm. au pairina Arizonassa 1960-62 ja kesätöissä Fulbright- student councelor -University of Arizona:ssa 1961-62.
• toimittaja-ohjaajana Yleisradion (Suomen Televisio) dokumenttiohjelmissa 1963-1965.
• toimittajana Kustannusosakeyhtiö Eevassa 1966-1969.
• 1969 alkaen freelance toimittaja/kirjoittaja/kirjailijana Yleisradiossa: radio/tv, Jaanassa, Me-lehdessä, Annassa, Uudessa Suomessa, Ravi ja Ratsastus -lehdessä, Hevoshullussa ja maakuntalehdissä.
• Vuodesta 1979 alkaen "valtakunnan valistaja", luentoja kaikkialla Suomessa ala- ja yläasteilla, rippileireillä, lukioissa, ammattikouluissa, kauppaoppilaitoksissa aiheina nuorten sukupuolivalistus, tapakasvatus, tupakka- ja alkoholivalistus, kasvavien ihmissuhteet.
• piti luentoja ja alustuksia samoista aiheista myös opettajille, terveydenhoitoalan ammattilaisille, vanhemmille ja muille kasvattajille
• alustuksia muissa yleisötilaisuuksissa, lasten tapahtumissa, vanhempainilloissa, kirjasto- ja kansalaisopistoissa aiheina lastenkirjat, lapsi ja eläinrakkaus, luontoa kunnioittava elämäntapa, vammaisten tasa-arvo, MS-kuntoutus, eläimet ja luonto kouluttajana, eläimet terapeuttina, intiaanivaistoinen pärjääminen sairauden tullen.
• Uma oli vapaaehtoistyöntekijänä Lohjalla mukana Kartsa-päivystyksen yöpartioinnissa sen alusta alkaen tukemassa kunnan ja seurakunnan nuorisotyötä.
• teki vapaaehtoistyötä myös yhteiskunnan kiitosta vaille jääneitten eläinten arvostuksen muistamiseksi sankarihevosen patsaan hyväksi 1994-1997 ja sotahevosen patsas on nyt Seinäjoella Törnävän puistossa. Sotakoirien patsashanke on aloitettu 1999.
• Suomen Kennelliitto sai vuoden (1998-1999) vapaaehtoistyöurakan miinakoiran lahjoittamiseksi Suomesta Bosniaan. Vuoden tulos oli 260.000 markkaa yhdessä Amandan kanssa. Amanda-miinakoira pääsi eläkkeelle Sarajevosta Suomeen ja sai kodin Uman luota.
• Euroopan parlamentin jäsenenä Uma toimi 7.4.2003-19.7.2004. Vihreän liiton jäsenenä hän pääsi europarlamenttiin kun Heidi Hautala palasi kotimaan politiikkaan ja eduskuntaan

  Luottamustoimet

• Free lance toimittajat - hallitus
• Koe-eläinten suojelu - hallitus
• Vihreä Risti - hallitus
• Exitus ry - hallitus
• Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry - hallitus
• Presidentin valitsijanainen 1988
• Ensimmäinen nainen ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja 1993-

Harrastukset

• Luonnontieto - luomutaide - voimistelu - eläinten kanssa toimeentuleminen - sanaton viestintä - hevoset - vuohet - kissat - koirat ja niiden hyvinvointi - valokuvaus - tähdet
• talkootyömyyränä hankkeille, jotka liittyvät unohdettuun kiitollisuuteen: sankarihevosen patsas Suomeen, miinakoira Sarajevoon, huumekoira Lohjan poliisille, patsas sodan koirille
• MS-diagnoosin jälkeen sinnittely - luovuuden suuntaaminen sairauden sopeuttamiseen elämäntaidoksi.

Uman maalaiskoti talleineen, tarhoineen ja eläimineen oli vuosikausia korvauksetta avoimena päiväkotilapsille, luokkaretkeläisille, eläinkerholaisille. Koti pihapiireineen oli avoinna myös laitoksissa vanhuuttaan viettäville ihmisille, joitten ikävää menneeseen lievittää retki tutuksi koettuun ja joissa vahva kokemus elämän työvuosien ja pärjäämisen ajoista saa arvostusta. Amanda-Ystäväkoira -projekti aloitettiin Herttoniemen sairaalan ja Kustaankartanon vierailulla kesällä 1999. Vierailut uusittiin vuonna 2000 ja niitä jatkettiin Kaunialaan ja muihin laitoksiin. Amanda-koirakin oli mukana vetämässä jumppatuokioita, ja sai miehetkin jumppaamaan.

Marraskuussa 2005 Uma myi Niskalan tilansa ja muutti lapsuutensa maisemiin Vihdin Oinasjoelle. "Kun hevoset muuttivat taivaaseen, en enää kestänyt katsella ruohon kasvamista." Mukana seurasivat kuitenkin kolme rakasta länsigöötanmaan pystykorvaa. Melli-koira on ehtinyt käydä jo Oinasjoen kyläkoululla opettamassa. Lähteet:Sari Mattila, Vihdin mopokasteet paluumuuttajalle. Länsi-Uusimaa 6.1.2006

Suomalaisista kirjailijoista Uma ihaili eniten pienestä pitäen Aleksis Kiveä ja hänen Seitsemää veljestään. Teos oli hänelle "Suomen kielen paratiisi", mistä riitti ammennettavaa. Hän ihaili myös Eeva Joenpellon, Eeva Kilven ja Hannu Mäkelän tuotantoja, joissa kaikki on totta ja joista puuttuu kaikenlainen kikkailu. Uma luki ulkomaisia kirjailijoita alkukielellä, jotta kielet pysyivät elävinä. Risto Rasan Toukka tiskaa -runo ihastutti häntä niin, että pihalle syntyi vuonna 1999 Toukka tiskaa enkelinkorvia -installaatio.

Lapsena paimenessa ollessaan Umalla oli aina mukana kynä ja vihko. Lehmät olivat aidatussa tarhassa ja ne päästettiin välillä tarhasta ulos hakkuuaukealle syömään. Lehmissä riitti vahtimista, mutta aina kun oli aikaa, Uma kirjoitti. Hän kirjoitti "mitä milloinkin, ei niitä enää muista eikä niitä ole tallella", mutta aina jotakin syntyi.