Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Teokset   Palkinnot   Tekstinäytteet   Lähteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Inari Krohn

Vihti


Telineellä on valkoinen kangas. Inkeri istuu sen edessä. Varovasti hän ottaa väriä siveltimeen paletilta. Oranssia. Hän maalaa valkoisen pinnan alareunaan pienen ihmishahmon. Se on siinä aivan yksin. Hän maalaa sen viereen toisen, lapsen, panee äidin katsomaan lastaan ja näiden viereen keltaisen hahmon ja vielä toisen. Hän hahmottelee suurpiirteisesti kaupungin kokonaisnäkymän. Hän alkaa maalata lisää ihmisiä, kasvoja, kirkasvärisiä vaatteita. Hän maalaa punaisen lipun ja vielä toisen. Ihmisjoukko kankaalla kasvaa, joukkoja tulee yhä lisää. Punaiset liput liehuvat heidän yllään. Väkijoukot kulkevat kaupungissa, suuret rakennukset kohoavat heidän takanaan. Pylväitä, kupoli, rakennuksen kaari, ratsastajapatsas, jossa hevonen kavahtaa takajaloilleen. Kaikkialla on kastanjoita valkoisina kukkakynttilöineen, tummanvihreinä ja tuuheina. Kuvan halkaisee joki, jonka rantoja kastanjat reunustavat.
 Kauneus ja väkivalta. Pieniä yksityiskohtia: naisen vihreä punakukallinen puku, ihmisjoukkoja, kaukaisia rakennuksia, jaloja patsaita, vääntyneitä kasvoja, riehuntaa, viileitä pilviä, eläimiä, lapsia, esineitä jaloissa, lippuja, vääristyneitä perspektiivejä. Hän näkee kaiken edessään kuin näyssä ja alkaa siirtää sitä kankaalle.

 (Lähde: Krohn, Inari, Musta ja muut värit, (Jyväskylä: Gummerus 2006), s. 232-233)