Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Kirjoittamisesta   Teokset   Tekstinäytteet   Lähteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Kalevi Mäensyrjä

Karkkila


Kirjoittamisharrastus alkoi lähes huomaamatta. Vuoden 1989 lopulla Kalevi Mäensyrjä alkoi pistää muistiin päivittäisiä tapahtumia. Tallella on yhä nippu alkuaikojen muistiinpanoja, niistä ensimmäinen on päivätty 6.11.1989 ja se alkaa: ”Olin ensimmäisen yön päivystämässä, mutta oli tarpeeton homma, lämmintä oli läpi yön.”
 
Kalevi Mäensyrjä on aina harrastanut moottoripyöriä ja ajamista. Noita kokemuksia hän alkoi siirtää jutuiksi, joita julkaistiin kaupunkilehti Karkkilalaisen sivuilla vuodesta 2000 lähtien. Hieman arkaillen hän vei ensimmäisen juttunsa lehden päätoimittajana toimineelle Heikki Savolalle, joka rohkaisi ja kannusti uutta kirjoittajaa. ”Heikki luki jutun ja sanoi, että se julkaistaisiin viitenä jaksona. Sitten Heikki kyseli, olisiko lisää työhommista.”
 
Syntyivät jutut Vaskijärven työväentalosta ja Toivikkeen suon turpeennostosta. Vaskijärveläiset lukivat ihmeissään ja innoissaan, miten jutuissa vilisi tuttuja nimiä. ”Tee kirja”, he innostivat. Samoin ajatteli myös Heikki Savola, joka muokkasi tekstejä kirjan muotoon.
 
Kaupunkilehti Karkkilalaisen kustantamana ilmestyi vuonna 2004 teos Siihen aikaan kun Kippari Arielin osti. Kirjan saatesanoissa Heikki Savola kirjoittaa: ”Kirjoituksissaan hän ei ole keskittynyt vain oman lapsuutensa, nuoruutensa ja työuransa muisteluun, vaan samalla hän on kertonut yhden näkökulman Karkkilan ja lähiseutujen historiasta siltä ajalta, jota itse on elänyt.” Savola kertoo koonneensa tekstit kirjaksi lukijoiden pyynnöstä, mukaan kirjaan pääsi myös aiemmin julkaisemattomia tekstejä. ”Kalevi Mäensyrjän tekstit ovat hyvä osoitus, miten tavalliselta näyttävässä elämässä ja arjessa riittää paljon muisteltavaa, kerrottavaa ja myös opittavaa. Kalevi Mäensyrjän tyyli kertoa on lämmin ja myötäelävä, eikä kaikkea ole puserrettu kirjakielen ja kieliopin mukaiseksi”, Heikki Savola kirjoitti ja toivoi, että Mäensyrjän esimerkki kannustaisi myös lukijoita tallentamaan omia muistojaan.
 
Siihen aikaan kun Kippari Arielin osti sisältää tarinoita liikenteestä, työelämästä ja moottoripyöristä, mutta lyhyen muistelman myös Vaskijärvellä eläneestä taidemaalari Ilmari Huitista, josta Kalevin veli, Pentti Mäensyrjä kirjoitti suuremmankin teoksen (Sielupensseli). Kalevi Mäensyrjän kirja alkaa juhannuksesta kertovilla jutuilla ja päättyy joulutarinoihin.
 
Elokuussa 2007 oli vuorossa Normaali ajokeli. Se on Kalevi Mäensyrjän uusi muistelmateos, jossa normaalin ajokelin lisäksi on muitakin motoristin muistelmia. Mukana on 14 lämminhenkistä tarinaa, jotka liittyvät moottoripyöräilyyn eri elämänvaiheissa pikkupojasta eläkeläiseen. Välillä on pureva pakkanen, välillä päästään Pyynikin ratamoottoripyöräkilpailuihin.
 
Kalevi Mäensyrjä antaa täyden tunnustuksensa Heikki Savolalle, joka on kummankin muistelmateoksen toimittaja. ”Heikki on tarkka, hän tarkistaa yksityiskohtia, mutta ei juurikaan puutu kieleen. Ei olisi mitään kansissa ilman Heikkiä.”
 
Kalevi Mäensyrjällä on tapana kirjoittaa tarinansa kahteen tai useampaan kertaan. Käytössä on vanha kunnon kirjoituskone, jota hän nimittää iskurikoneeksi. ”Täytyy nähdä, kun mekaaninen iskuri nousee ja lyö kirjaimen”, hän naurahtaa. Harrastajakirjoittajaksi hänen taipaleensa on myös melko erikoinen. Esikoiskokoelma oli jo julkaistu, kun hän osallistui Salon kansalaisopistossa kirjoittajakursseille. ”Meitä oli siellä mielenkiintoinen joukko. Neljätoista henkeä, siinä oli kaksi lukiolaista flikkaa ja minä tietysti nestori. Miehiä oli tasan kaksi.”