Leena Tavon elämänvaiheita voi seurata niistä neljästä omakustanteena ilmestyneestä muistelmakirjasta, jotka hän on kirjoittanut. ”Minulla ei ole mielikuvitusta, siksi kirjoitan omasta elämästä.” Kirjoista ensimmäinen, Suvituulet, talvipakkaset, kertoo elämästä 1930-luvulla. Maalta maailmaan on kuvaus kouluvuosista ja Etsimisen aika opiskeluajasta. Muistamisesta lähestyy Leena Tavon elämää useammalta suunnalta kertoen Hieran taloista, ulkomaanmatkoista ja aikuisen elämän tärkeistä vaiheista.

 

”Olen aina lukenut ja ollut kirjojen kanssa tekemisissä. Kun jäin eläkkeelle, poikani ja miniäni yllyttivät hankkimaan koneen ja aloittamaan muistelmien kirjoittamisen. Nummella siihen aikaan toiminut Arvi Tammisen Datata hoiteli ensimmäisen ja vielä toisenkin kirjani sivunvalmistuksen ja painetuksi saamisen.”

 

Leena Tavolla on tarkka muisti, joka ulottuu aina yksivuotiaan elämään asti. Koskapa kirjoittamisen säännötkin ovat hyvin hallinnassa, Leena Tavo aloitti muistelmien kirjoittamisen, erityisiä kirjoittajakursseja hän ei käynyt. Omaa työtapaansa hän kuvaa sanalla hätäinen – ”minä vain kirjoitan, sitten korjailen tai lisään, mutta mitään en kirjoita uudestaan. Kun olen toimissani, pitää valmista saada nopeasti. Kun aloin kirjoittaa ensimmäistäni, näytin ensimmäisiä liuskoja kollegalleni Anni Vaskelalle ja kysyin, kannattaako jatkaa. Hän kannusti, mutta muuten en ole antanut tekstejäni ennakolta muille luettavaksi.”

 

Kun kirjoittaminen alkaa, on LeenaTavolla jotain asioita merkittynä muistiin paperilappusille. Muutamia yksityiskohtia hän on kysellyt ja varmistellut, mutta varsinaisesti kaikki pohjaa omille muistikuville. Suunnitteluvaihe tapahtuu illalla sängyssä, vähän ennen nukahtamista. Aiheesta Leena Tavo on kirjoittanut kirjassa Muistamisesta.

 

Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen vei aikaa vuoden verran, ehkä vähän alle. Sivuille pääsivät varhaislapsuuden muistot, joista Leena Tavo halusi kertoa. Kirja sai hyvää palautetta ja pyyntöjä, että Leena kirjoittaisi lisää. Niin syntyivät kolme seuraavaa. ”Nyt ei taida enää tulla, sormet ovat kipeät ja voimat vähissä”, nivelrikkoa sairastava Leena Tavo toteaa.

 

Kirjat ovat täynnä tarkkoja yksityiskohtia, kieli on kevyttä ja selkeää, kerronta toteavaa. Kirjoista avautuu elämä selvänä. Tekstiä täydentävät kolmessa ensimmäisessä kirjassa valokuvat ja piirrokset.