Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Teokset   Tekstinäytteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Arvi Jännes


Arvid Genetz

Lohja


Arvi Jännes

Arvid Genetz, runoilijana tunnettu Arvi Jännes, osti Lohjan Jalassaaresta Ahtialan tilan 1897. Hän laajensi Ahtialan viljelyksiä ja hänen vaimonsa Eva os. Arppe pani alulle Ahtialan kuuluisan puutarhan. Arvid ja Eva Genetzin lapsia olivat pojat Juho, Arvi, Niilo ja Paavo sekä tyttäret Laura ja Helvi.

Laura Genetz oli runoilija Saima Harmajan äiti.

  • Arvid Oskar Gustaf Genetz syntyi Laatokan Karjalassa Impilahdella 1.7.1848 ja kuoli Helsingissä 3.5.1915
  • Ylioppilas Helsingin lyseosta 1866
  • Filosofian kandidaatti 1871
  • Filosofian lisensiaatti ja tohtori 1877
  • Suomen ja ruotsin kielen opettaja Helsingin yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa, Helsingin normaalilyseossa ja Suomalaisessa alkeisopistossa 1872-1875
  • Suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professori 1877
  • Suomen ja ruotsin kielen lehtori Hämeenlinnan (myöh. Helsingin) suomalaisessa normaalilyseossa 1878-1891
  • Suomen kielen ja kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa 1891-93
  • Suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen professori 1893-1905
  • Kansanvalistusseuran toimikunnan jäsen
  • Raamatunkäännöskomitean jäsen
  • Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimies 1892-1902
  • Unkarin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1884
  • Suomen tiedeseuran jäsen vuodesta 1888 ja puheenjohtaja 1900-1901
  • Senaattori ja kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö 1901-1905

Kielitieteelliset tutkimusmatkat Suojärvelle 1867, Vienaan ja Aunukseen 1871 ja 1872, Kuollaan 1876, Unkariin 1878-79 sekä Itä-Venäjälle 1887-88 ja 1889.

Arvid Genetzin monipuolisesta elämäntyöstä tunnetaan ennen kaikkea kielentutkijan ja runoilijan toiminta. Runoilijana hän käytti nimeä Arvi Jännes. Todennäköisesti runoileminen tuli kieliharrastuksen myötä. Hän oli kiinnostunut suomalaisesta runo-opista ja julkaisemassaan kirjoituksessa perusti suomalaisen runomitan etupäässä korkoon. Myös hänen opettajallaan August Ahlqvist-Oksasella oli hänen runoilemiseensa suuri vaikutus.

Arvid Genetzin runo "Herää, Suomi" oli aikoinaan varsin tunnettu ja paljon esitetty. Runon sävelsi hänen veljensä säveltäjä Emil Genetz Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlaa varten toimitettuun albumiin 1882. Samana vuonna perustettu Ylioppilaskunnan laulajat omaksui tämän "suomalaisen tunnon ja vallan herätyshuudon" vakinaiseen ohjelmistoonsa.

"Herää, Suomi" sai tavattoman innostuneen vastaanoton, sitä jopa ehdotettiin kansallislauluksi Maammelaulun sijaan. Genetzin heimoaate seurasi vahvana hänen tuotannossaan läpi elämän.

Koko Genetzien perhe oli taiteellisesti lahjakasta. Arvid soitti myös erinomaisesti selloa ja runoilemisen hän tunnustaa "sukuviaksi". Isänmaa ja Karjala olivat Jänneksen runouden keskeisimmät teemat. "Väinölän lapset" osoitti, että hänen isänmaallisuutensa laajeni käsittämään myös suomensukuiset heimot. Se on eheä runoelma, jonka aate yhtyy runoilijan mytologiseen näkemykseen. "Väinölän lapset" julkaistiin Hämeen Sanomissa 1882 ja seuraavana vuonna Kansanvalistusseuran kalenterissa. Kotimaakunnalleen omistetuista runoista on tunnetuin "Karjala", myös Emil Genetzin säveltämä. Samoin Sortavalan laulujuhlille 1896 kirjoitettu runoelma "Patvaskan pakinoita" kertoo runoilijan lämpimästä kotiseuturakkaudesta.

Arvid Genetz oli monilahjakkuus, joka piti runoilemista sivuharrastuksenaan, ja se selittää tuotannon vähäisyyden.

Kielitieteilijänä Genetz teki lukuisia tutkimusmatkoja mm. Aunukseen, Lappiin, Venäjällä asuvien suomensukuisten kansojen pariin ja Unkariin. Matkat osoittautuivat erinomaisiksi runosuonille - antoisin lienee 1889 Siperiaan ja Turkmenistaniin tehty matka. Koti-ikävä synnytti kauniin rakkausrunon Vaimolleni, josta huokuu syvä kaipaus, mutta ilmaisu on korutonta ja suoraa.

Arvi Jännes julkaisi vain yhden runokokoelman, Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi (1889). Tämäkin vaati hänen ystäviensä Severi Nuormaan ja Ahlqvistin kannustusta, Nuormaata hän pyysi jopa kokoamaan kirjoittamiaan runoja lehdistä ja albumeista. Jännestä voidaan syystä pitää lähinnä albumirunoilijana, ja julkaistu kokoelma oli tarkoitettu nimensä mukaisesti vain ystäville tervehdykseksi. Hän julkaisi runojaan Koitar-albumissa III ja IV, Lönnrot-albumissa, Kansanvalistusseuran kalenterissa ja Valvojassa.

Jännes vaikutti kirjakielen ja taiderunon kehitykseen myös suomen kielen oppikirjoillaan. Suomen kielioppinsa loppuun hän liitti runousopin, jossa hän selvitti vanhan runomittamme rakennetta ja muovasi sitä koskevat säännöt.

Runo-opin sääntöjä hän sovitti käytäntöön mm. suomentamalla Runebergin Hirvenhiihtäjät. Hän käänsi myös unkarista János Aranyn lyriikkaa ja Mór Jókain novelleja. Myöhempinä vuosinaan hän käänsi Goethen "Herman und Dorothea" -heksametridraamaa mutta käännöstyö jäi kesken.

Teokset

 

Runokokoelma:

  • Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi, 1889, 2.p. 1918

 

Muut julkaisut:

  • Lautphysiologische Einführung in das Studium der westfinnischen Sprachen (väitösk.), 1877
  • Versuch einer Karelischen Lautlehre (väitösk.), 1877
  • Matkamuistelmia Venäjän Lapista, 1877-79
  • Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä. Kielennäytteitä, sanakirja ja kielioppi, 1880
  • Suomen kielen äänne- ja muoto-oppi ynnä runousoppi, 1881
  • Kielellisiä aineksia Suomen sillan rakentamiseen, 1882
  • Tutkimus Aunuksen kielestä. Kielennäytteitä, sanakirja ja kielioppi, 1884
  • Neuvoja Suomen kielen opettajille, 1886
  • Muistutuksia uuden raamatunsuomennoksen kielestä, 1887
  • Suomen kielioppi, 1886
  • Ruotsalais-suomalainen sanakirja, 1887
  • Kielellisiä muistoonpanoja Kaakkois-Karjalasta, 1889
  • Ost-tscheremissische Sprachstudien I, 1889
  • Suomen partikkelimuodot (väitösk.), 1890
  • Kuollan lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä, 1891
  • Suomalais-ugrilainen d ensimmäisen ja toisen tavun vokaalien välissä, 1896
  • Ensi tavuun vokaalit suomen, lapin ja mordvan kaksi- tai useampitavuisissa sanoissa, 1896
  • Ost-permische Sprachstudien, 1897
  • Unkarin ensi tavuun vokaalien suhteet suomalais-lappalais-mordvalaisiin, 1898
  • Suomalais-ugrilaiset s´ ja s sanojen alussa, 1899

Tekstinäytteet

Herää Suomi! (1882)

 

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Äitini kurja ja kallis!

Kärsinyt ain´ olet sorrantaa;

vieläkö kärsisit kauvempaa,

vieläkö luontosi sallis?

 

Suottako, kansani, keskeen jään

raivasit maan ihanimman,

suottako suojasit suojas tään,

suottako välkytit peitses pään

keskellä taisteluvimman?

 

Turhaanko kantelo soinut lie

Väinämön tenhosa, raikas?

Turhaanko synnyt kaikk´ opit sie,

turhako Sammon nou´anta-tie,

turha sun muinainen taikas?

 

Vieras sun runteli ruumistas,

Suomeni suur´, jalopeuran´,

sorti sun äänen ja valtas kaas,

ilkkuen kuolon-taisteloas,

niin kuni isketyn teuraan.

 

Poikas myös, moni kunnoton, oi,

pöyhkänä päätäsi tallaa,

maidon, jonk´ utaristas joi,

pilkoin palkiten, min vain voi, -

rintansa täynnä on hallaa.

 

Herää, Suomi, niin loppuu yö,

nouse jo pois, jalopeura!

Ken sua kieltävi, sortaa, syö,

luotasi luo, tahi maahan lyö!

Suuri on lastesi seura.

 

Vasta kun leijona valveutuu,

loppuvi kärsimys Suomen;

kun, ken kansoa halveksuu,

sortuvi niin kuni juureton puu,

Silloin on Suomessa huomen.

 

Suomeni, kansani, synnyinmaa!

Äitini kultainen, kallis!

Kyllin jo kärsit sä sorrantaa,

ellös kärsikö kauvempaa,

ei sitä Luojasi sallis.

 

 

Vaimolleni (1889)

(Matkakirje)

 

Minä kiittelen onnean´ aimoa

joka suuntasi lempeni Sinuun,

ja ma kiitän Luojoa taivahan,

ja ma Sulleki kannan kiitostan´,

Kun kiintyi lempesi minuun:

Sinä vartia mieleni puhtauden,

Sinä ensi ja ainoa armahuen´,

Sua kiitän!

 

Vuoskymmentä toista jo vierinyt on,

kun mulle sä itsesi annoit,

ja Sa kestit kanssani kaiken työn,

levätessänikin monen valvoit yön

sekä päivän heltehen kannoit:

työkumppani kallis, kultainen,

osan-ottaja kaikkien rientojen,

Sua kaipaan!

 

Kaks tainta meiltä jo Taivainen.

tien viittoen luokseen, niitti,

ja mun tarhani täällä, mun pienoiseni,

Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi,

meit´ yhdemmäks yhä liitti:

emo lasteni hellä ja suuttumatoin,

yhä rakkaudessasi muuttumatoin,

Sua siunaan!

 

Jos vielä mä kanssasi yhtyä saan

sekä istua taas sylityksin,

niin suutelen ääneti silmääs Sun,

ja Sa kuulet vain, miten rintani mun,

lyö Sulle, ja Sullen yksin:

kotilieteni Sie hyvä haltiatar,

Sinä mieleni yksinvaltiatar,

Sua lemmin!